Tässä osassa kesti vähän -.-' No mutta, tämän viikonlopun aikana pitäisi tulla vielä tämän lisäksi yksi osa. :) Päästän teidät nyt lukemaan!

 

Katsokaas, miten hienoa! Rosewoodit voivat nyt kasvattaa kasveja. Oikeastaan kasvimaa hankittiin Helenille, mutta totta kai muutkin saavat hoitaa kasveja. Nyt kyllä Helen innostuu!

Tai sitten ei. Kantaäitimme vain hyppi lätäköissä vaikka oli juuri saanut oman kasvimaan. No, ehkä tämä oli Helenin keino juhlia jotakin uutta.

Ja mitä isot edellä, sitä pienet perässä. Huomattuaan lätäköihin roiskimaan tulleen Coralin Helen joutui juoksemaan kiireesti viemään tämän sisälle lämpimään. Aivan oikein Helenille, joka näyttää huonoa esimerkkiä!

No, kohta Helen kuitenkin meni testaamaan kasvejen istuttamista. "Tämähän on rankkaa", hän voihki. "Luulin, että kaikki onnistuisi napin painalluksella." Eliel ja Edward katsoivat nauraen ikkunasta äitinsä rehkimistä. Onneksi he olivat vielä pieniä; elämä oli vain maalaamista, leikkimistä ja hauskanpitoa.

 
"Mitäs minä ensin istuttaisin?" Helen pohti. "Nyt keksin! Tomaatit ovat maistuvia (enkä minä osaa muuta istuttaakaan)!"

Kiva juttu, sade loppui vihdoin! Helenin kasvitkin olivat kärsineet liiasta vedestä. Enää ei satanut, mutta piha oli lätäköitä täynnä. Jos kantaäitimme olisi jaksanut, hän olisi voinut mennä keräämään roppakaupalla siivouspisteitä. Mutta ei! Nukuttava oli, niin väsyttävää puuhaa kasvien istutus oli ollut.

Tässä taapero-Coral vielä soitteli leikkiksylofoniaan ennen kuin...

...päätti kasvaa.

  
Hyppy! Jännittävää.

"Hei, minä kasvoin! Jippii! Nyt voin meikata ja kaikkea kivaa ja käydä koulua!" nätti Coral ajatteli kasvettuaan. Nyt saisivat ksylofonit jäädä, ja maalausteline tulisi tilalle.

"Ou jee, olen maailman kaunein seitsemänvuotias tyttö!" Coral hehkutti. "Kukaan ei ole mua ihanampi ja kiltimpi ja söpömpi ja..." Edward ja Eliel kuuntelivat kummissaan. "Kuinka meidän pikkusisko voi olla noin itserakas?" Edward kysyi epäuskoisena olkiaan kohauttavalta Elieliltä.

 
Eliel rakasti sinistä nallepehmoansa. Coralilla oli täysin samanlainen nalle, mutta jostain kumman syystä poika erotti aina omansa vaikka Coral oli yrittänyt vaihtaa vaivihkaa nallejen paikkoja ihan vain veljensä kiusaksi. Taikuutta? 

Sunnuntai vietettiin opiskellessa. Jaska halusi karismaattiseksi...

... ja Helen valmisti herkullista ruokaa.

Sitten lapset! Edward, herra Nopeaoppimaan, oli saanut jo luovuuspisteet täyteen ja opiskeli shakkia. Yhdeksäs taitopiste siinäkin jo menossa. Oletteko itse huomanneet, että jotkut Simlapset oppivat uskomattoman nopeasti? o_O

Jotkut lapset, kuten Eliel, eivät kuitenkaan opi kauhean nopeasti. Vieläkin on yksi luovuuspiste saamatta!

Samoin Coralilta puuttui yksi luovuuspiste. Tyttönen oli terhakas maalari, ja sai maalattua paljon päivässä. Neljäluovuuspisteinen Helen oli kateellinen muulle perheelleen, olihan Jaskallakin seitsemän pistettä. Mutta ehkäpä maalaaminen ei vain ollut kantaäitimme juttu. Hän oli todella hyvä laittamaan ruokaa!

Illalla Heleniä harmitti, että hänen poikansa olivat ilmoittaneet että ovat opiskelusta liian väsyneitä pesemään hampaitaan. "Eivät vain viitsineet", hän huokaisi.

 
Coral sen sijaan oli tunnollinen hampaittensa pesijä. "Minulla ei olekaan reikiä hampaissa, toisin kuin Edillä ja Elillä! Lällällää!" hän hymyili.

Yhdessä aamiaisella, harmi vaan ettei Coral ehtinyt istumaan, yksi tuoli pitäisi ostaa...

 
Ja sitten olikin Coralin ensimmäinen koulupäivä! Iloiselta hänkin näyttää.
Mutta päivällä Helen huomasi jotain omasta mielestään ihanaa (ja minun mielestäni kamalaa). Hän oli taas raskaana! Ensin perhetavoitteinen nainen innostui, mutta silloin hän muisti. "Tulen pian vanhukseksi... Miten minä nyt näin vanhana vielä aion lapsia synnyttää?"

Kaikesta huolimatta tomaatteja piti hoitaa ja kastella. Ne ovat kasvaneet jo noin paljon! :)

Helen meni juttelemaan (yöpuku päällään) ohikulkevalle naiselle. Hänen piti saada ystäviä jotta hän ylenisi urallaan.

"Tunnen yhden Minkan. Huhutaan, että hän on noita", Helen supatti ohikulkijalle keksineensä jutun. "Minka? Jos hänellä on punaiset hiukset, hän on hyvä ystäväni. Ei kai hän noita ole, mutta voihan sitä kysyä", nainen kummasteli. "E-ei, ei hänellä punaisia hiuksia ole vaan mustat", Helen virnisti nopeasti. Olisi aika noloa, jos tulisi ilmi että juttu oli keksitty.

Pian Edward, Eliel ja Coral pääsivät koulusta! Coralilla oli seiska keskiarvo...

 
Ja heti läksyjä tekemään, hyvä.

Kaiken opiskelun aikana pikku Takku oli miltei kokonaan unohtunut! Helen riensi antamaan pennulle ruokaa.

Hän myös leikitti Takkua. Miksiköhän, eihän Helen ennen niin paljon ole pentua hoivannut?

 
Ehkäpä vastaus on se, että Takku ei enää kovin kauaa olisi noin suloinen ja hellyyttävä pentu.

Helen pakotti Elielin menemään juttelemaan tuolle blondille, jotta hän saisi perheystäviä.

Jaska kirosi kun hän joutui iltamyöhään kitkemään rikkaruohot tomaattien ympäriltä kun raskaana oleva Helen ei jaksanut. "Pitikin mennä hankkimaan kasvimaa..." Jaska mutisi ja kitki rikkaruohot vielä viimeisen kasvin ympäriltä.

Seuraavana päivänä Helenin maha pomppasi taas. Synnytys oli lähellä.

 

Toivottavasti piditte kuudennesta osasta :) Tässäkin oli reilut 30 kuvaa.
7. osassa:
♥ Uusi lapsi/uusia lapsia