Kymmenes osa tulikin jo nyt :) Toivottavasti pidätte.

 

 

Kun Jaskalla oli vapaapäivä, hän päätti valmistaa valmisruokaa itselleen. Hänen ruoanlaittotaitonsa eivät nimittäin olleet kovin hyvät.

Valitettavasti Jaska-paran odotellessa ruoan valmistumista uunista alkoi tupruta tummaa, harmaata savua.

Koko uuni syttyi tuleen! Jaska käveli keittiöön ja säikähti. Huoneessa oli kuuma ja liekkejä oli joka puolella. Ja muut perheenjäsenet olivat töissä tai koulussa!

Pian kuitenkin Coral saapui. "IIIK! Iskä, täällähän on tulipalo! Apua!" tyttö kiljui tajuamatta mennä soittamaan palokuntaa hätiin. "Mitä me voidaan tehdä?"

Jaska yritti sammuttaa tulta, mutta vaahtosammuttimesta oli vaahto miltei lopussa ja tuli vain levisi ja levisi.

"Auuts, minä palan!" Jaska huusi. Jaska, hyvä ihminen, älä nyt jää noihin liekkeihin seisomaan.

Nyt oli jo paha tilanne. Jaskan vaatteet syttyivät tuleen.

Walter tuli pian kotiin. Hän kurkkasi keittiöön ja liekit nähdessään ryntäsi suoraan puhelimeen. Hän soitti hätänumeroon ja kertoi osoitteensa. Palokunta vastasi tulevansa viivyttelemättä.

Lopulta yksi palomies tuli auttamaan. Hän suihkutti vaahtosammuttimen vaahtoa suoraan Jaskan vaatteisiin. "Pysykää rauhallisina", tämä mutisi ja soitti jonkun puhelun.

Toinenkin palomies tuli hätiin. Kohta palo oli jo miltei sammutettu.

"Kiitos avusta! Tässä sata simoleonia juomarahaa", Coral sanoi ja ojensi rahat niin, ettei Jaska huomaisi. Muuten tämä alkaisi valittaa tyttärelleen rahan kuluttamisesta.

Sitten Coral lakaisi tuhkat pois.

Seuraavana päivänä Coral poseerasi peilin edessä. "Lähden tänään kaupungille", hän hymyili. "Äiti ei ehkä anna lupaa, mutta lähden silti."

"Äiti, voinko lähteä kaupungille?" Coral meni kysymään. "Et", oli Helenin vastaus. "Voinko?" "Et." "Voinko?" "Et."

"Isä, voinko lähteä kaupungille?" Coral kysyi. "Mene vain", Jaska vastasi.

Koska Helen soitti pianoa, hän ei kuullut, kun Coral selitti hiljaa puhelimeen tarvitsevansa taksin.

"Hahaa, taksi odottaa jo!" Coral ajatteli itsekseen kun juoksi kohti taksia.

Tyttö astui sisälle autoon ja kertoi osoitteen.

"Perillä!" Coral ajatteli kun saapui yhteisötontille. Hän maksoi taksikuskille ja hyppäsi pois taksista.

"Mm, paahdettuja vaahtokarkkeja!" Coral ajatteli ja alkoi paahtaa karkkia. Hän pysytteli kuitenkin sattuneesta syystä mahdollisimman kaukana tulesta.

Tontilla oli vain kauniita naisia, muttei komeita miehiä. Coral meinasi turhautuneena lähteä jo kotiin.

Mutta silloin hän tapasi tämän komistuksen. Coral jäi juttelemaan miehelle hetkeksi, mutta pian miehen piti lähteä.

Yhtäkkiä tontille kiisi kuitenkin paha noita.

Coral meni saman tien juttelemaan. "Hei, olen aina pitänyt noituudesta", hän sanoi ujosti. "Niinkö? Mukava kuulla", noita virnisti ja nauroi pelottavaa nauruaan.

Myös toinen paha noita saapui pian paikalle.

Ja hän loitsi paikalle kissan. Coral meni heti silittelemään suloista otusta.

Coral päätti ystävystyä vanhemman pahan noidan kanssa.

Sillä välin Rosewoodien kotona Helen ja Jaska pelasivat biljardia. "Se tyttö lähti kaupungille, vaikken ollut edes antanut lupaa!" Helen valitti. "Niin. Hei, nyt minä voitin tämän pelin, kun et keskittynyt!" Jaska nauroi. Helen tuhahti ja lähti kävelemään yläkertaan.

Helen kuuli kuitenkin portaissa auton ääntä pihalta, ja hän menikin odottelemaan tyttärensä kotiintuloa vihaisena.

Mutta Helen kauhistui nähdessään pahan noidan. "Coral? Oletko se sinä?" hän kysyi henkeään haukkoen.

"Kukas muukaan?" Coral nauroi ja halasi äitiään. "Mutta... Kuinka...?" Helen kyseli epäuskoisena. "Tutustuin yhteen vanhaan noitaan ja se antoi mulle noitakykyjä", Coral selitti muka kuin mitään ei olisi tapahtunut.

"Muhahahaa!" Coral nauroi. "Tästä tulee kyllä mahtavaa taikajuomaa!"

"Jaa, tuolla tavalla se taika tehdäänkin. Ei ihme että meni pieleen", Coral luki ääneen. Hän oli jo melko hyvä noituudessa.

"Taasko tämä meni pieleen?" Coral kummasteli punaisen savun tuprutessa huoneessa.

"Ei sittenkään, hahaa!"

Coral alkoi päivien vieriessä tajuta, että hänestä on tulossa vain koko ajan ilkeämpi, ja Jaska ja Helen olivat huolissaan. Niinpä tyttö päätti valmistaa vielä elämänsä viimeisen taikajuoman.

"Nami, tästä tulee hyvää", Coral virnuili valmistaessaan juomaa.

Sitten Coral nosti taikajuoman huulilleen. Ja joi sen.

Lopulta hän seisoi noidankattilan edessä täysin normaalina. Noidankarkotin oli toiminut.

Hän koetti vielä lukea viimeisen lauseen noidankirjasta, mutta se meinasi liiskata hänen kätensä.

Coral meni Walter-pikkuveljensä luo yläkertaan. "Hei Walter", Coral sanoi. "Hei. Co-Coral? Entä taikuus?" Walter kummasteli. "Se ei sopinut minulle", Coral huokaisi kaihoisasti. Walter oli iloinen, että sisko oli tehnyt sen päätöksen.

Surumielisenä Coral kuitenkin näki sivusilmällä noidantaidoilla valmistamansa jalkalampun. Hän sulki silmänsä.

Parin viikon kuluttua Helen oli soittanut yksityiskoulun rehtorille. Hän halusi, että hänen lapsensa pääsisivät yksityiskouluun. Coral siivosi taloa, petasi sänkyjä ynnä muuta.

Ja viiden aikaan rehtori saapui.

"Iltaa. Tulkaa sisälle, niin esittelen taloamme!" Helen hymyili. "Se olisi oikein mukavaa", rehtori vastasi.

Sen jälkeen rehtorille tarjottiin ruokaa. Valitettavasti lapset eivät päässeet yksityiskouluun, muutama piste jäi puuttumaan. :( Helen lupasi kuitenkin yrittää pian uudelleen.

Walteria ei haitannut, ettei hän päässyt yksityiskouluun, tähtien tiirailu oli hauskempaa.

Mutta seuraavana päivänä olikin Helenin aika jättää aikuisuus taakseen ja kasvaa vanhukseksi. Kaikki juhlivat sitä...

...eivätkä huomanneet Walter-kuopuksen kasvua.

Walter värjäsi hiuksensa hiukan tummemmaksi ja leikkasi niitä. Tällainen on lopputulos.

Koko perhe yhdessä poseeraamassa! <3

 

Siinä se. :) Yli 50 kuvaa, ennätys! :D Toivottavasti kommentoitte. Kumpi on parempi perijä, romantiikkatavoitteinen Coral vai romantiikkatavoitteinen Walter? :D
11. osassa:
♥ Perijä (?)