Anteeksi, tästä tulee vielä lyhyempi kuin edellisestä. ._.

 

 

Salaperäinen hahmo lähestyi Helenin ja Jaskan taloa pimeässä... "Toivottavasti he eivät luule minua varkaaksi ja soita poliisia paikalle", hahmo tuumi.

"Hei kaikki! Katsokaas tänne!" hän huudahti avatessaan oven. "Edward!" Helen kiljaisi ja koko perhe juoksi Edin luo. "Missä Eliel?" Jaska kummasteli. "Hän löysi jo itselleen talon tästä alle kymmenen kilometrin päästä ja muutti sinne kihlattunsa Susannan kanssa", Edward selitti. "Entä sinä? Etkö ole löytänyt taloa?" Jaska kyseli yhä. "Olen, mutta sinne ei voi vielä muuttaa. Parin päivän sisällä talon omistajan pitäisi soittaa minulle ja kertoa milloin voin muuttaa." "Hieno juttu", Jaska hymyili.

"Äiti! Sinäkin olet saanut lasit aivan kuten minäkin!" Edward hoksasi. "Huononäköisyys kai periytyy", Helen naurahti. "Coral ja Walter eivät kuitenkaan tarvitse laseja."

"Coral, sisko! Miten menee? Oletko yhä sitä mieltä että et aio lähteä yliopistoon?" Edward nauroi. "En ole menossa edelleenkään", Coral mumisi.

"Moi Edward!" Walter tervehti isoveljeään. Edward oli Walterille aika vieras ihminen, koska Edin lähdettyä Walter oli ollut vasta kahdeksanvuotias. "Moi, Walter pieni!" Ed vastasi hymyillen.

 
Mutta silloin Edward ryntäsi kovaa vauhtia muualle. Perhe jäi tuijottamaan hämmästyneenä. "Takku! Meinasin unohtaa sinut!" Ed halasi kissaa. Mutta silloin hänen kännykkänsä soi.

"Kas, soitto tulikin jo nyt", Edward sanoi lopettaessaan puhelun. "Voin muuttaa heti." "Nähdään, isoveli!" Coral vilkutti.

Kun Edward lähti ovelle päin, Takku seurasi perässä uteliaana.

Näkemiin, Edward. *niisk*

Näkemiin, Takku. *nyyh* Päätit siis lähteä mukaan.

 
Aamulla koko perhe oli pöydässä syömässä aamupalaa. "Meitä on nyt vain neljä", Coral huokaisi. "Niin..." Jaska pohti. Pian tuli aika lähteä töihin tai kouluun.

"Kympin todistus! Olen paras!" Coral kiljui innoissaan päästyään koulusta.

Walterkin tuli pian koulusta, ja hän teki läksynsä yhdessä siskonsa kanssa.

Kukas se tässä? Talousuran huipulla oleva ikuisen platinamielialan omistava Jaska. Hyvä, Jaska!

Ja tässä Helen. "Vielä yksi ylennys, ja uran huipulla ollaan!" hän hihkaisi.

 
Jaskaaa! Hyvä kun pääsit urasi huipulle, mutta ei tässä helikopterin metelissä kuule mitään!

Illalla Walter yritti saada itselleen ystäviä, jotta Helen ylenisi Opetusministeriksi (vai onko se sellainen?). Mutta tuonkin tytön piti lähteä heti kotiin, kello oli muka liian paljon.

Mutta onneksi Walterin paras ystävä oli hänen oma siskonsa. "Wuhuu! Pyöritä kovempaa, Coral!" Walter kiljui siskonsa kieputtaessa tätä. "Ai että kovempaa? Selvä, täältä pesee!" Coral virnisti.

 

Sori, että tämä oli näin lyhyt, 18-kuvainen.  ._. Mutta yhteensä 8. osa on siis 40-kuvainen! ^^ Toivon että piditte, kommentoikaa!
9. osassa:
♥ Uusi talo